INTIAN KORKEIN TUOMIOISTUIN
TAPAUSNUMERO: Valitus (crl.) 1015, 1999
K. BHASKARAN …VETOOMUKSEN ESITTÄJÄ
VS
SANKARAN VAIDHYAN BALAN JA ANR. …VASTAAJA
TUOMIOPÄIVÄMÄÄRÄ: 29/09/1999
PENKKI: K.T. THOMAS & M.B. SHAH
TUOMIO
TUOMIO 1999 Supp(3) SCR 271 Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion antoi THOMAS, J. Loma myönnettiin.
2. Tämä on tapaus, jossa kantelija ja syytetty ovat sisaruksia, jotka ovat samojen vanhempien poikia. He riitelevät arvottomasta sekistä. Molempien on täytynyt kokea vuoristorataa tässä rikosoikeudenkäynnissä. Fortune suosi syytettyä ensimmäisellä kierroksella, kun hän sai oikeudenkäynnin tuomioistuimen vapauttavan tuomion, mutta se suosi kantelijaa seuraavalla kierroksella, kun High Court kumosi vapauttavan tuomion ja tuomitsi hänen veljensä Negotiable Instruments Act -lain 138 §:n mukaisesta rikoksesta. lyhennettynä "laki"). Ehkä syytetty olisi pysynyt hiljaa siihen mennessä, mutta vankeusrangaistuksen (kuusi kuukautta) vuoksi, joka hänen on nyt suoritettava korkeimman oikeuden hänelle määräämän lakhan rupian sakon lisäksi. Joten tällä kertaa on syytetyn vuoro muuttaa ja siksi hän on jättänyt valituksen.
3. Ajattelimme, että kaksi veljeä voisivat ratkaista kiistansa tässä shekkitapauksessa ja annoimme molemmille riittävän mahdollisuuden. Mutta taistelun on määrä jatkua, kun odotettu ratkaisu karkaa kuin kangastus. Emme tiedä, kenen syytä keskustelut katosivat. Emme voi muuta kuin jatkaa tapausta, joten kuulimme molempien neuvoja.
4. Ennen kuin käsittelemme kahta pääkohtaa, joista asianajaja väitti tässä tuomioistuimessa, voimme esittää lyhyesti tosiasiat. Vastaaja (jota jäljempänä kutsutaan "valittajaksi") esitti 29.1.1993 Syndicate Bankin Kayamkulam (Kerala) konttorissa sekin, jossa on valittajan (jäljempänä "syytetty") allekirjoitus. lunastusta varten. Sekki koski lakhan rupiaa. Pankki hylkäsi shekin syytetyn tilillä olevien varojen puutteen vuoksi. Kantelija lähetti tämän jälkeen ilmoituksen kirjattuna kirjeenä syytetyn osoitteeseen 2.2.1993. Ilmoitus palautettiin valittajalle 15.2.1993 ja siihen oli tehty seuraavat merkinnät:
3.2.1993 Vastaanottaja poissa
4.2.1993 Vastaanottaja poissa
5.2.1993 Vastaanottaja poissa
6.2.1993 Ilmoitus lähetetty vastaanottajan kotiin
5. Koska postiartikkelia ei noudatettu 15.2.1993 asti, se palautettiin lähettäjälle lisämerkinnällä "ei lunastanut". Kantelija teki 4.3.1993 valituksen Court of Justicial Magistrate, 1. Class, Adoor ( Pathanamthittan piirikunnassa Keralassa) syytettyä vastaan lain 138 §:n mukaisesti. Syytetyn esittämistä väitteistä yksi koski mainitun maistraatin tuomioistuimen alueellista toimivaltaa käsitellä asiaa, koska shekki oli häpäisty Syndicate Bankin Kayam-kulamin sivukonttorissa (se sijaitsee toisessa Keralan kaupunginosassa). Syytetty kielsi myöntäneensä sekin, vaikka hänellä oli allekirjoitus siinä. Syytetyn mukaan hänen veljensä (kantelija) oli napannut hallustaan joitakin allekirjoitettuja tyhjiä shekkilehtiä ja käyttänyt yhtä tällaista sekkilehteä tässä tapauksessa. Hän väitti myös, että hän ei saanut kantelijalta mitään ilmoitusta shekin kunnian rikkomisesta, joten tässä tapauksessa ei olisi ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin. Valitus ei hänen mukaansa ole myöskään tältä osin kestämätön.
6. Kantelija kuulusteli itseään PW-1:nä ja vielä kaksi syyttäjän todistajaa. (PW-2 on Syndicate Bankin konttorin päällikkö ja PW-3 Devarajan, joka väitti nähneensä syytetyn antamassa sekkiä kaupassaan). Syytetty tutki vaimoaan DW-1:nä.
7. Oikeudenkäyntituomari torjui puolustuksen väitteen, jonka mukaan kantelija oli varastanut shekin lehden. Todettiin, että syytetty todella myönsi shekin kantelijalle. Tuomari kuitenkin vahvisti väitteen, jonka mukaan hänen tuomioistuimellaan ei ollut alueellista toimivaltaa käsitellä asiaa, koska pankin toisella alueella sijaitseva sivukonttori rikkoi shekkiä. Tuomari katsoi lisäksi, että koska syytetty ei saanut ilmoitusta, kanteen aihetta ei ole syntynyt. Tämän seurauksena maistraatti vapautti syytetyn.
8. High Court of Kerala kumosi kantelijan valituksen perusteella vapauttavan päätöksen ja tuomitsi hänet ja tuomitsi hänet edellä mainitulla tavalla. High Courtin oppinut yksituomari hyväksyi kantelijan version, jonka mukaan sekki myönnettiin PW-3:n liikkeessä, joka sijaitsee Trial Courtin toimivallan alueella. Mitä tulee huomautukseen, oppinut yksituomari tukeutui saman High Courtin Division Benchin päätökseen Kunjan Panicker v. Christudas, (1997) 2 Kerala Law Times 539, jossa todettiin, että "hylkääminen ja jopa vaatimatta jättäminen tässä kaltaisissa olosuhteissa tarkoittaa ilmoitusta."
9. Koska shekissä tunnustetaan syytetyn allekirjoitus, lain 118 §:ssä tarkoitetusta oletuksesta voidaan laillisesti päätellä, että sekki on tehty tai nostettu tarkastettavaksi sekin merkintäpäivänä. Lain 139 § velvoittaa tuomioistuinta olettamaan, että sekin haltija on saanut sen velkojen tai velkojen maksamiseksi. Syytetyn velvollisuus oli kumota edellä mainittu olettamus. Käräjäoikeus ei vakuuttunut tukeutumaan DW-1:n kiinnostuneeseen todistukseen olettaman kumoamiseksi. Korkein oikeus vahvisti mainitun toteamuksen. Syytetyt eivät nyt voi väittää eri tavalla tästä näkökulmasta.
10. Valittajan koulutetut avustajat väittivät ensin, että Trial Courtilla ei ole toimivaltaa käsitellä tätä asiaa, joten High Courtin ei olisi pitänyt muuttaa vapauttavaa tuomiota tuomioksi tällaisessa oikeudenkäynnissä kerättyjen todisteiden perusteella. Käräjäoikeus oli tietysti hyväksynyt syytetyn väitteen, jonka mukaan sillä ei ollut toimivaltaa käsitellä asiaa.
11. Emme ymmärrä, kuinka Trial Court olisi voinut todeta näin toimivaltakysymyksen osalta. Lain 177 §:n mukaan "jokainen rikos on tavallisesti tutkittava ja tuomittava siinä tuomioistuimessa, jonka lainkäyttövallan alaisuudessa se on tehty". Paikkakuntaa, jossa pankki (joka petti shekin) sijaitsee, ei voida pitää ainoana kriteerinä rikospaikan määrittämisessä. On muistettava, että 138 §:n mukaista rikosta ei täydennetä shekin kunnianloukkauksella. Se toteutuu vain, jos sekin saaja ei ole maksanut sekin määrää lain 138 §:n varauman kohdan c alakohdassa mainitun 15 päivän kuluessa. On yleensä vaikeaa määrittää tietty paikkakunta paikkaksi, jossa shekin kattaman summan maksaminen on laiminlyöty. Paikka tähän tarkoitukseen riippuisi useista tekijöistä. Se voi olla joko paikassa, jossa saaja asuu, tai paikassa, jossa maksunsaajan asuu, tai paikassa, jossa jompikumpi heistä harjoittaa liiketoimintaa. Tästä syystä on vaikeaa määrittää jokin tietty paikka rikoksen tapahtumapaikaksi lain 138 §:n mukaisesti.
12. Muutoinkaan sääntö, jonka mukaan jokainen rikos on ratkaistava tuomioistuimessa, jonka lainkäyttöalueella se on tehty, ei ole poikkeuksellinen tai muuttumaton periaate. Lainsäätäjä on muotoillut itse 177 §:n harkitusti käyttämällä varosanaa "tavallisesti" osoittamaan, että sääntö ei ole muuttumaton kaikissa tapauksissa. Lain 178 §:ssä ehdotetaan, että jos on epäselvyyttä siitä, missä eri paikkakunnilla rikos olisi tehty, oikeudenkäynti voidaan antaa tuomioistuimelle, joka on toimivaltainen mihin tahansa näistä paikkakunnista. Säännös on entisestään laajentanut soveltamisalaa toteamalla, että siinä tapauksessa, että rikos on tehty osittain yhdellä paikkakunnalla ja osittain toisella paikkakunnalla, tuomioistuin voi kummalla tahansa paikkakunnalla käsitellä asiaa. Lisäksi säännöstön 179 § laajentaa sen soveltamisalaa entistä laajempaan horisonttiin. Siinä lukee näin:
"179. Rikosoikeudenkäynti, jos teko on tehty tai siitä seuraa seuraus. -Kun teko on rikos minkä tahansa tehdyn ja siitä seuranneen seurauksen vuoksi, rikosta voi tutkia tai tuomita tuomioistuin, jonka paikallisessa lainkäyttövallassa tällainen asia on tehty tai seuraus on syntynyt."
13. Edellä mainitut säännöstön määräykset olisi pitänyt pitää mielessä, kun haettiin kysymystä tuomioistuinten alueellisesta toimivallasta käsitellä rikosta.
14. Lain 138 §:ssä tarkoitettu rikos voidaan saattaa loppuun vain useiden tekojen ketjuttamalla. Mainitun rikoksen osatekijät ovat seuraavat: (1) sekin nostaminen, (2) shekin esittäminen pankille, (3) sekin palauttaminen maksamattomana saajapankin toimesta, (4) kirjallinen ilmoitus sekin laskuttajalle vaatien sekin summan maksamista, (5) sekin saaja ei ole suorittanut maksua 15 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.
15. Ei ole välttämätöntä, että kaikki edellä mainitut viisi tekoa olisi tehty samalla paikkakunnalla. On mahdollista, että jokainen näistä viidestä näytöksestä voitaisiin tehdä viidellä eri paikkakunnalla. Mutta kaikkien edellä mainittujen viiden ketjuttaminen on lain 138 §:n mukaisen rikoksen suorittamisen ehdoton edellytys. Tässä yhteydessä viittaus säännöstön 178 pykälän d alakohtaan on hyödyllinen. Se on purettu alla:
"Jos rikos koostuu useista eri paikallisilla alueilla tehdyistä teoista, sitä voi tutkia tai tuomita tuomioistuin, joka on toimivaltainen jollakin sellaisesta paikallisesta alueesta."
16. Näin ollen on selvää, että jos viisi erilaista tekoa on tehty viidellä eri paikkakunnalla, mistä tahansa tuomioistuimesta, joka käyttää toimivaltaa jollakin viidestä paikallisesta alueesta, voi tulla lain 138 §:n mukaisen rikoksen oikeudenkäyntipaikka. Toisin sanoen kantelija voi valita minkä tahansa niistä tuomioistuimista, jotka ovat toimivaltaisia millä tahansa paikallisella alueella, jonka alueella jokin näistä viidestä toimesta on suoritettu. Koska amplitudi on niin laajentunut ja niin laaja, on turhaa esittää kysymystä lain 138 §:n mukaisesta rikoksesta.
17. Tärkeämpää tässä tapauksessa ratkaistava seikka on se, onko kanteen aihetta ylipäänsä noussut esiin, kun kantelijan syytetylle lähettämä ilmoitus palautettiin "luottamatta". laatikossa, on muotoiltu ja sisällytetty lain 138 §:n 1 momentin varauksen b ja c alakohtaan. Mainitut lausekkeet on koottu alla:
"b) maksunsaaja tai sekin haltija, tapauksen mukaan, vaatii mainitun rahamäärän maksamista hyvissä ajoin ilmoittamalla siitä kirjallisesti shekin saajalle viidentoista päivää siitä, kun hän on saanut pankista tiedon shekin palauttamisesta maksamattomana; ja
c) tällaisen sekin saaja ei suorita mainittua rahamäärää maksunsaajalle tai tapauksen mukaan haltijalle sekin aikana viidentoista päivän kuluessa mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta."
18. Maksunsaajan on esitettävä vaatimus "antamalla ilmoitus" kirjallisesti. Jos tämä olisi ollut ainoa vaatimus rikoksen suorittamiselle siitä syystä, että saaja ei ole maksanut sekin summaa 15 päivän kuluessa tällaisen "antamisen" päivämäärästä, syytteeseenpano olisi vähentynyt huomattavasti. Lainsäätäjä kuitenkin sanoo, että jos saaja ei ole maksanut summaa, sen on tapahduttava 15 päivän kuluessa mainitun ilmoituksen vastaanottamisesta. On siis selvää, että "ilmoituksen antaminen" ei ole sama asia kuin ilmoituksen vastaanottaminen. Antaminen on prosessi, jonka vastaanottaminen on saavutus. Maksunsaajan on suoritettava edellinen prosessi lähettämällä ilmoitus laatikkoon oikeaan osoitteeseen.
19. Black's Law Dictionaryssa 'ilmoituksen antaminen' erotetaan 'ilmoituksen vastaanottamisesta' (katso sivu 621) "Henkilö ilmoittaa tai antaa ilmoituksen toiselle ryhtymällä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka voidaan kohtuudella vaatia ilmoittamaan toiselle tavalliseen tapaan riippumatta siitä, saako tällainen toinen siitä todella tietää." Henkilö "saa" ilmoituksen, kun se on asianmukaisesti toimitettu hänelle tai hänen toimipaikassaan.
20. Jos tulkitaan tiukasti, että hakijan olisi todella pitänyt saada ilmoitus 15 päivän ajalta, jotta se alkaa toimia riippumatta siitä, että maksunsaaja lähetti ilmoituksen oikeaan osoitteeseen, huijari sekkilokero saisi palkkion välttääkseen vastaanottamisen. huomautuksen eri strategioilla ja hän voisi paeta-lain 138 §:n oikeudellisilta seurauksilta. On muistettava, että tuomioistuimen ei pitäisi hyväksyä tulkintaa, joka auttaa epärehellistä kiertäjää ja leikkaa rehellistä maksunsaajaa, koska se kumoaisi itse lainsäädäntötoimen.
21. Maxwellin teoksessa "Interpretation of Statues" oppinut kirjoittaja on korostanut, että "ilmoituksen antamista koskevat määräykset saavat usein liberaalin tulkinnan". (Katso 12. painoksen sivu 99.) Lain 138 §:ssä tarkoitettu konteksti tarjoaa liberaalin tulkinnan sille, jolla on lakisääteinen irtisanomisvelvollisuus, koska hänen oletetaan olevan kaupan häviäjä ja se on hänen lainsäätäjä on antanut säännöksen. Lain 138 §:n varauman kohdan b) sanat osoittavat, että maksunsaajalla on lakisääteinen velvollisuus "esittää vaatimus" ilmoittamalla. Lausekkeen painopiste on tarpeessa "tehdä a-demand". Lainsäätäjä on määrännyt vain tavan esittää tällainen vaatimus. Maksunsaaja voi lähettää ilmoituksen siitä, että hän on suorittanut oman osuutensa ilmoituksen antamiseksi. Kun se on lähetetty, hänen osansa on ohi ja seuraava riippuu siitä, mitä lähetetty tekee.
22. On vakiintunutta, että ilmoituksen, jonka vastaanottaja on kieltäytynyt hyväksymästä, voidaan olettaa annetuksi hänelle [vide Harcharan Singh v. Smt. Shivrani ja Ors., [1981] 2 SCC 535, ja Jagdish Singh v. Natthu Singh, [1992] 1 SCC 647.] Tässä ilmoitus palautetaan lunastamattomana eikä hylättynä. Onko näiden kahden välillä mitään merkittävää eroa tiedoksiantoolettaman osalta? Tässä yhteydessä on hyödyllistä viitata yleislausekelain 27 §:ään. Osasto kuuluu näin:
"27. Postipalvelun merkitys. – Jos tämän lain voimaantulon jälkeen annetussa keskeisessä laissa tai määräyksessä sallitaan tai edellytetään asiakirjan tiedoksiantamista postitse, käytetäänkö ilmaisua "anna" tai jompaakumpaa ilmaisua "anna" tai "lähetä" tai mitä tahansa muuta ilmaisua, silloin, jollei muuta aikomusta ilmene, tiedoksiannon katsotaan suoritetuksi asianmukaisesti osoittamalla, maksamalla ennakkoon ja lähettämällä asiakirjan sisältävä kirje kirjattuna kirjeenä, ja ellei toisin näytetä, tapahtuneen ajankohtana jolle kirje toimitettaisiin tavanomaisen postin yhteydessä"
23. Epäilemättä lain 138 §:ssä ei edellytetä, että ilmoitus olisi lähetettävä vain "postina". Kuitenkin pykälän 27 periaate (mainittu edellä) voidaan tuoda kannattavasti maahan, jos lähettäjä on lähettänyt ilmoituksen postitse oikealla osoitteella. Tällöin sen voidaan katsoa annetuksi vastaanottajalle, ellei hän osoita, että sitä ei todellakaan annettu tiedoksi ja ettei hän ollut vastuussa tällaisesta tiedoksiantamatta jättämisestä. Mikä tahansa muu tulkinta voi johtaa hyvin hauraan asemaan, koska summan maksamiseen velvollinen shekin laskuttaja turvautuisi huijausstrategiaan välttämällä onnistuneesti huomautuksen.
24. Näin ollen, kun lähettäjä palauttaa ilmoituksen lunastamattomana, tällainen päivämäärä on alkamispäivä, kun lasketaan 15 päivän määräaika, joka on tarkoitettu lain 138 §:n säännöksen kohdan c alakohdassa. Sellainen laskeminen ei tietenkään rajoita sekin laattajan oikeutta osoittaa, ettei hän tiennyt, että ilmoitus on tuotu hänen osoitteeseen. Käsiteltävänä olevassa asiassa syytetty ei edes yrittänyt suorittaa taakkaa kumota edellä mainittu olettama.
25. High Court on näin ollen oikeassa katsoessaan syytetyn lain 138 §:n mukaiseen rikokseen. Silti on vielä yksi näkökohta, vaikka kumpikaan osapuoli ei ole väittänyt siitä ennen meitä, mikä vaatii selvitystä. Käsittelemme nyt tätä näkökohtaa.
26. High Court on tuominnut 6 kuukauden vankeusrangaistuksen ja Rs:n sakon. yksi lakh syytetylle. Lain 138 §:ssä säädetään vankeusrangaistuksesta, joka voi ulottua yhteen vuoteen, tai sakkoon, joka voi ulottua kaksinkertaiseen shekin määrään tai molemmilla. Tuomioistuin ei kuitenkaan voi välttää lain 386 §:ssä säädettyä toimivaltarajaa. Vaikka mainittu määräys antaa muutoksenhakutuomioistuimelle valtuudet kumota vapauttava määräys ja todeta syytetty syylliseksi ja tuomita hänelle lain mukaan, jopa High Courtin, kun se on muutoksenhakutuomioistuin, on noudatettava toista säännöstä. lain 386 §. Siinä lukee näin:
Edellyttäen lisäksi, että muutoksenhakutuomioistuin ei saa määrätä rikoksesta, jonka syytetty on sen mielestä tehnyt, suurempaa rangaistusta kuin tuomioistuin olisi voinut tuomita kyseisestä rikoksesta valituksenalaisen määräyksen tai tuomion antaessa.
27. Tässä yhteydessä viittaus lain 29 §:n 2 momenttiin on tarpeen, koska se sisältää rajoituksen ensimmäisen luokan tuomarille sakkojen määräämisessä rangaistuksena tai osana tuomiota. Lain 29 §:n 2 momentti kuuluu seuraavasti:
"Ensimmäisen luokan tuomarin tuomioistuin voi tuomita vankeusrangaistuksen enintään kolmeksi vuodeksi tai sakkoon, joka on enintään viisi tuhatta rupiaa, tai molempia."
28. Oikeudenkäynti tässä tapauksessa pidettiin ensimmäisen luokan tuomarin edessä, joka ei olisi voinut määrätä Rs:n suuruista sakkoa. 5000 vankeuden lisäksi. Korkein oikeus tuomitsi syytetyn samassa asiassa, mutta ei voinut määrätä sakkorangaistusta, joka ylittää mainitun rajan. On totta, että jos ensimmäisen luokan tuomari määrää maksettavaksi kantelijalle korvauksen toteutuneesta sakosta, valittaja on häviäjä, kun sekin määrä ylittää mainitun rajan. Tällaisessa tapauksessa valittaja saisi vain enimmäismäärän viisi tuhatta rupiaa.
29. Tuomari voi kuitenkin tällaisissa tapauksissa lievittää valituksen tekijää tekemällä ilmoituksen säännöstön 357 §:n 3 momentin mukaisesti. On hyvä muistaa, että tuomioistuin on korostanut tarvetta käyttää tätä määräystä vapaasti (Hari Kishan ja State of Haryana v. Sukhbir Singh ja Ors., AIR (1988) SC 2127). Alakohdassa ei mainita rajaa, joten tuomari voi määrätä korvauksena minkä tahansa summan. Korvauksen määrää vahvistaessaan tuomarin on luonnollisesti pohdittava, mikä olisi kohtuullinen kantelijalle maksettava korvaus. Näin ollen, vaikka oikeudenkäynti olisi ollut ensimmäisen luokan tuomioistuimessa sellaisen shekin osalta, joka kattaa summan, joka ylittää Rs. 5 000 tuomioistuimella on valta määrätä kantelijalle maksettava korvaus.
30. Trial Courtin on käsiteltävä kysymys tuomiosta ja korvauksen myöntämisestä. Pidämme mahdollisena, että tuomari kuulee syyttäjää ja syytettyjä näiltä osin. Tietysti, jos kantelija ja syytetty ratkaisevat tällä välin tätä sekkiä koskevat kiistansa, tämä tosiasia voidaan tietysti ottaa huomioon rangaistuksen laajuutta tai määrää määritettäessä.
31. Tästä syystä kannatamme lain 138 §:n mukaista rikosta tuomitsevaa tuomiota, mutta kumoamme High Courtin tuomitseman tuomion siitä syystä, että käräjäoikeus voi antaa määräyksiä tuomiosta ja mahdollisesta korvauksesta. .